Oppivelvollisuuden pidentäminen voi ampua itseänsä nilkkaan. 

24.02.2021

Hallitusohjelman tavoitteena on, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Oppivelvollisuusikä korotetaan 18 ikävuoteen. Lisäksi vahvistetaan ohjausta ja oppilashuollon palveluita sekä peruskoulun mahdollisuuksia tarjota jokaiselle riittävät valmiudet suoriutua toisen asteen koulutuksesta. 


Lakimuutoksen tavoite on seuraavanlainen : 
Koulutus- ja osaamistaso nousevat kaikilla koulutusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy

Nämä on luettavissa Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta.


PAKOTTAMISEN ILMAPIIRI

Törmäsin huolestuttavaan keskusteluun facebookissa joka koski tätä uutista LINKKI 

Osa ihmisistä nousee oikein seisomaan, ja aplodien säestämänä huutaa "BRAVO!". 

Tästä inspiroituneena lähdin esittämään omia näkemyksiäni ja aiheesta kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu. Mielenkiintoinen siinä mielessä että osalla ihmisistä tuntuu olevan realiteetit täysin hukassa. Itse en ole opetusalalla ja minunkin kouluaikani nuorena oli mitä oli, joten asiantuntijan suulla en toki puhu. Puhun omista näkemyksistäni, ja maalaisjärjellä ajatelluista asioista. 

Joku oli huolestunut, kun tästä uudistuksesta käytetään sanaa "pakko". Pakottamisesta puhumisen sijaan pitäisikin puhua mahdollisuudesta ? Eli, nyt kun oppivelvollisuutta pidennettiin 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen, toisin sanoen koulussa on pakko (=velvollisuus) olla myös yhdeksännen luokan jälkeen niin asiasta täytyy puhua mahdollisuutena. Ei pakkona. Sanalla pakko on ikävä sävy, eikä varsinkaan nuorille saa puhua siinä sävyssä. He saattaisivat jopa oivaltaa mikä tässä on nyt kupletin juonena. 

Suurimmaksi osaksi kaikki keskusteluun osallistuvat haluavat ajaa kuitenkin samoja päämääriä, eli nuorten hyvinvointia ja opiskelun edistämistä, mutta miten voi olla näin erilaisia näkökulmia näistä keinoista ? 


Olen hyvin pahoillani, mutta en kykene mitenkään ymmärtämään että miten tällainen nuorten pakottaminen voidaan pakottaa sanamuotoon "mahdollisuus". Nyt siis huudetaan "BRAVO! NYT KAIKILLA LAPSILLA ON MAHDOLLISUUS JATKAA TOISELLE ASTEELLE !". No mutta miten asia sitten oli ennen tätä lakimuutosta ? Tietääkseni kaikilla nuorilla oli täysin samat mahdollisuudet jatkaa yhdeksännen luokan jälkeen lukioon tai ammattikouluun, ennen ja jälkeen lakimuutoksen. Mikään ei sinänsä muutu. Mutta niille, joille opiskelu ei yksinkertaisesti maistu tai vaikka neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiville nuorille tämä on aikamoinen muutos. Pakotetaan koulun penkille. Alle prosentti ( IS ) siis peruskoulun päättäneistä, jotka eivät halua jatko-opintoja pakotetaan kouluun vielä kahdeksi vuodeksi. Miten ihmeessä se edistää tasa-arvoa ? Yksilön valinnanvapautta se ainakin kaventaa, mielestäni 16 vuotiaalla jo on oikeus valita itse haluaako jatkaa opiskelua, mennä töihin, pitää välivuoden harrastusten parissa tai jotain muuta. Vaikka matkustella. 

Miten ihmeessä tämä nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla ja kaventaa oppimiseroja sekä lisää koulutuksellista tasa-arvoa ?  Minun logiikallani se ennemmin vähentää ja heikentää kaikkea näitä, sekä aiheuttaa järkyttäviä seurauksia niissä nuorissa jotka ovat jo syrjäytyneet ja joita olisi pitänyt aikaisemmin auttaa muilla keinoin sekä niitä joiden oppiminen ei vain suju. Nämä nuoret jotka ovat pakotettuina paikalla häiritsevät muiden oppimista, nostavat luokkakokoja ja tuhlaavat tahattomasti julkista rahaa. Heitetään taas rahaa kankkulan kaivoon. Mutta taputetaan hallitukselle nyt niin hienoista toimista. 

Sosialismi hurraa. 


YLEN mukaan 15% peruskoulun päättäneistä ei jatka opintoja. IS:n artikkelissa Omian rehtorin mukaan alle prosentti. 


KUSTANNUSTEN TASA-ARVOA

Peruskoulun jälkeen koulun päättäneiden nuorten määrä on suhteellisen pieni. Alle 1% peruskoulun päättäneistä ei mene jatko-opintoihin. Näiden aiheuttamaa laskua pelätään koska ajatellaan että he ajautuvat työttömiksi. Tiedän paljon ihmisiä jotka eivät peruskoulun jälkeen jatkaneet opintoja, mutta ovat työelämässä. Kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee julkisella sektorilla veronmaksajien piikkiin työskentelevät huuhaa virkamiehet. YLE:n jutun mukaan 15% peruskoulun päättävistä ei jatka opintoja. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö  ilmaisten oppimateriaalien ja koulumatkojen hinta olisi vuosittain 129 miljoonaa euroa. Kuntaliiton mielestä OKM:n arvio on 20 miljoonaa euroa lyhyenä. Kunnat joutuvat todennäköisesti maksajan rooliin.  149 miljoonaa euroa siis. 

Monissa kunnissa suunnitellaan opettajien lomauttamista, ja tämä pcr-pandemia vaikuttaa myös paljolti kuntien talouteen negatiivisesti. Opetusala on pyytänyt tämän lakimuutoksen voimaansaattamisen lykkäystä mutta opetusministeri Li Anderssonilla on liian kovat omat ideologiset tavoitteet, joten muita ei taaskaan kuunnella vaan opetusministeri ilmoitti että " Ei ole tarvetta lisäajalle ". Li on ilmeisesti sen verran kova asiantuntija ja opetusalan ammattilainen, että varmasti tietää nämä asiat paremmin kuin Opetusala. 

No tämä nyt käytännössä tarkoittaa sitä että tämän alle prosentin vuoksi on valmisteltu kiireessä kallis lakimuutos, joka todennäköisesti tulee aiheuttamaan karseita seurauksia, ja jolla on karseat taloudelliset haittavaikutukset. Jota alan ammattilaiset pyytävät lykkäämään, koska pelkäävät tämän muutoksen nousevan omia tavoitteitaan vastaan. Taloudellisten vaikutusten tutkimukset ja arviot on teetetty varmaan Anderssonin avustajilla tai lähipiirissä. 


MITÄ SITTEN TAPAHTUU ? 

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. 

Käy vanha sananlasku, ja tässäkin se pitää varmasti paikkaansa.


Ongelmainen nuori, on se ongelma sitten neuropsykiatrinen, päihteisiin liittyvä tai mihin tahansa muuhun mikä on aiheuttanut vaikka nuoren syrjäytymisen tai koulutuksesta jälkeenjäämisen, ei tämän "mahdollisuuden" myötä tule saamaan elämästään sen enempää kiinni. Tämä pakottaminen on totaalisen väärä tapa. Lasten ja nuorten ongelmiin täytyy puuttua ajoissa, ja 149 miljoonalla eurolla vuodessa saisi palkattua monta ammattilaista lasten ja nuorten avuksi, sekä myöskin perheiden avuksi. Ongelmiin täytyy puuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Neuropsykiatrisista ongelmista keskustelua jatketaan joskus toiste.  

Suomessa on tyypillistä se että oiretta pyritään lääkitsemään jollain minkä tiedetään vain näennäisesti helpottavan jos sitäkään, sen sijaan että suostuttaisiin katsomaan oikeita ongelmia silmiin ja etsimään ratkaisuja niihin. Jos vain alle prosentti peruskoulun päättäneistä ei jatka opintoja, on se määrä suhteellisen pieni. Tästä alle prosentista ei kaikki ole automaattisesti syrjäytyneitä, vaan osa työllistyy kyllä parin vuoden päästä. Mutta kun jo valmiiksi ylisuuriin luokkiin tungetaan väkisin oppilaita jotka eivät halua olla siellä, se tulee vaikuttamaan tuohon koulutukselliseen tasa-arvoon juuri niin että koko ryhmän taso alkaa laskemaan. Onko tämä se tarkoituskin sitten lopulta ?